Hammered - 50 after 50

Kyllä kyllä! Keskiviikkona pitkästä aikaa (46 päivää eli melkein 7 viikkoa!) otin moukarin käteen. Kyllä, ja heitinkin sitä kohti kiertorataa. Liikuntamyllyn pressu ikävä kyllä katkaisi lupaavan satametrisen kaaren! Jos olet aiemmin heittänyt, niin ehkä tiedät miltä pidempien taukojen jälkeen tuntuu. Kyljet. Ne ovat olemassa. En polveni takia voinut heitellä muita kuin vauhdittomia, joten korostuneesti tuntui se venyvä fiilis heittäessä. Heitot olivat sieltä kevyestä päästä eli ei revittelyä ja välineenkin paino oli vain 5 kg. No, tällä mennään eteenpäin. Rakennellaan lajin vaatimia ominaisuuksia sitten sille tasolle missä niitä tarvitaan. Siitä tulikin mieleen vuosi 2020, jolloin aloin merkityksellisemmin treenaamaan. Leireillä alkoi oikeita treenaamisen kulmia löytymään. Kiitoksia jälkikäteen lähtee Karrille, jonka löytämistä ideoista sain voimatasoja nousuun oikein urakalla kyseisellä treenikaudella. Samalla harjoittelukaudella 2020-2021 sain enemmän harjoituksia lajin tarpeiden k...

Shouganai. Hai! Huomista isänpäivää tässä mietiskelen. Suuret onnittelut kaikille isille, käyn omaanikin hoitokodissa piristämässä. Kuten elämä, ei kaikkea voi itse määrätä, seurataan niiltä osin universumin oikkuja. Päivä on minulle tärkeä ja saa tunteet pintaan elämästä. Antibioottikuuri sentään näyttää toimivan (sunnuntaina lopetan niiden napostelun) ja voi treenaamistakin kohentaa sekä määrällisesti että intensiteetiltään. Koska pidin samalla ylimenokautta, ei tämä onneksi ollut niin paha rasti. Tutkin samalla myös antibioottien ja treenaamisen yhdistämistä tässä luppoaikanani. Tulokset näyttivät ristiriitaisilta, mutta en riskeerannut ja tehot ovat olleet ihan kuutamolla eli käsiä on salilla heiluteltu. Antibioottikuureista löytyi omalla osaamisellani aika vähän selkeää tutkimusfaktaa, mutta ainakin yhdestä webbilähteestä sain selville että kuuri ainakin vaikuttaa proteiinisynteesiin (eli palautumiseen + uudelleen rakentumiseen). Eli myös rivakka treenaaminen - vaikka ei sinänsä ...

Kyllä. 50v eli keski-ikä saavutti minut 7.9. Kesä 2023 on heitetty jo sen mukaan, eli 6kg välinettä. Miten kesä meni? Hyvin ja huonosti! Katsotaanpa tarkemmin. Minut kutsuttiin myös mukaan vuoden 2024 arvokisoihin, mutta saas ny nährä mihin suuntaan mennään. 50v lahjukset sinänsä miellyttivät ja saivat asiaa uudelleen miettimään, kiitos Pescaran kanssakisaajille Erja + Satu + Tiina. Pahoittelut että tämä postaus on antanut odottaa itseään. On kirjaimellisesti vi**ttanut. Polviongelmaa sekä kuumeilua + ripulia + suolistokipuja eli Italian tuliaisia on saatu mukaan kuvioihin. Nyt mennään ylimenokauden viikkoa 4, ja tuntuu siltä että heittäminen on lähes muinaishistoriaa. Kaksi viikkoa on takana puhdasta oleilua eli ei mitään urheilua. Jee. Tällä ne bakteerit tapetaan, no ehkä ei paras konsti mutta levätään nyt silti. Yhteensä heitin kesällä vain tuon 10 kisaa. Mitä? Onpas vähän. No ajatuksena ei ollut ihan älyttömän paljon suurempaa määrää heittääkään mutta määrä pieneni jonkin verran s...

Kappas vaan, neljä viikkoa omien EM-kisojen finaaliin. Joo-o. Täällä mietitään mitä polven kanssa uskaltaa tehdä ja tuleeko Italian reissusta kosteampi kuin oli tarkoituskaan. Sinänsä ei sekään niin älyttömän paha vaihtoehto ole, siis jos ei muuta voi. Parempi kuin Puola, heh... Pitäisikö ottaa rennosti, vai alkaa riskeeraamaan? No varmaa on ainoastaan se että kauden loppua on tarkoitus venyttää. Lokakuun puolessavälissä on vielä kisoja mm. Inkeroisissa ja Espoonlahden huippuringissä. Tänään kokeilin 18 päivän jälkeen heittokenkiä jalkoihin pitkästä aikaa. Toki joku RRuRRheilija Lahen suunnasta voisi tähän naurahtaa että onpa lyhyt aika poissa ringistä, mutta saa tuhahtaa jos haluaa. Vituttaa se silti. Ei tämä kolmiviikkoinen vika kunnon treenikausi mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Päivän "kunniaksi" sentään riipaisin 28 heiton terävät vauhdittomat. Ei sattunut polveen. Paljoa, siis. --- xxx --- Jännää kuinka moni asia muuttuu vaikeammaksi, ainakin siis terävästi teht...

Elämä on täynnä yllätyksiä. Maanantaina kuului heitossa polven takaa napsahdus - ei sentään sellainen akillesjänteen katkeamisen pamahdus mutta selkeä - ja siihen loppui sen päivän treeni. Plan C alkoi siitä ringistä konkaten. Ajattelin että hei kirjataan mitä sen jälkeen sitten tapahtuikaan ja miten polvikuluma-vammaisen matka siitä jatkui tähän pisteeseen asti... Kyllä, lapsena en paljon muuta nirsona suostunut syömään kuin Kellogg'sin "Rice Krispies" - muroja (ja ehkä faijan rapeaksi paistamaa pekonia). Itseen kohdistuva vitsailu (sarkasmi?) sallitaan ja pitääkin eli ei saa masentua tällaisista vastoinkäymisistä vaan kääntää ne jotenkin hyödyksi. --- xxx --- DAY 1 - "D-Day" - Maanantai 07.08. Upea ilma treeneissä, paita pois-tyyppinen keli. Aurinko paistoi, fiilikset korkealla myös edellispäivän rippijuhlista kotona jotka olivat erinomaisen onnistuneet. Moukaribloggariguru Fredrik Fröberg ( https://moukarifroberg.blogspot.com/ ) oli kanssa eksynyt lomall...

Crazy stuff. Heinäkuussa ohjelmassa maksimivoimaa! Viimeksi sitä on ollut punttisalilla 12.06. ja heti perään eilen sunnuntaina 30.07. (48 päivää eli käytännössä 7 viikkoa sitten). Ken-ough? Ei, tuo on vasta alkua. Takana ekan tuloskauden jälkeinen eka 3 viikon treenirupeama ja tänään alkaa kyllä jo odotettu kevennetty (deload) viikko. Ollaan melkein siis palattu jonnekin helmikuulle tai maaliskuulle, jossa rakennettiin tämän kauden palasia oikein urakalla kyllä myös siellä punttisalilla. Edellisviikko mukaan laskien, on maksimivoimaa mukana treeneissä yhteensä 6 viikon ajan. Hullua, sanovat! Eikös pitäisi vaan heittää ja herkistellä jotta tulokset mittautetaan kentällä? No joo, jos kyseessä olisi lyhyt kilpailukausi. Tämä kilpailukesä on kuitenkin liian pitkä jatkuvalle herkistelylle. Maksimivoimahan on sellaista, että mikäli sitä ei kehitä, niin keho sopeutuu tilanteeseen. Mikäli kroppa ei saa "maksimi"-ärsykkeitä, niin se kokee että ei niitä tukevia ominaisuuksia eli voima...