Snap - Crackle - Pop

Elämä on täynnä yllätyksiä. Maanantaina kuului heitossa polven takaa napsahdus - ei sentään sellainen akillesjänteen katkeamisen pamahdus mutta selkeä - ja siihen loppui sen päivän treeni. Plan C alkoi siitä ringistä konkaten. Ajattelin että hei kirjataan mitä sen jälkeen sitten tapahtuikaan ja miten polvikuluma-vammaisen matka siitä jatkui tähän pisteeseen asti...

Kyllä, lapsena en paljon muuta nirsona suostunut syömään kuin Kellogg'sin "Rice Krispies" - muroja (ja ehkä faijan rapeaksi paistamaa pekonia). Itseen kohdistuva vitsailu (sarkasmi?) sallitaan ja pitääkin eli ei saa masentua tällaisista vastoinkäymisistä vaan kääntää ne jotenkin hyödyksi.

--- xxx ---

DAY 1 - "D-Day" - Maanantai 07.08. Upea ilma treeneissä, paita pois-tyyppinen keli. Aurinko paistoi, fiilikset korkealla myös edellispäivän rippijuhlista kotona jotka olivat erinomaisen onnistuneet. Moukaribloggariguru Fredrik Fröberg ( https://moukarifroberg.blogspot.com/ ) oli kanssa eksynyt lomallaan Espoonlahden heittorinkiin. Alle muutamat moukaripyörityskävelyt ja pitkät pyörimissarjat ketjumoukarilla ja sitten rinkiin. 4 heittoa ja sitten naps neljän pyörähdyksen heiton viimeisessä oikean jalan alaslaskussa. Perkele. Pettikö se kulumapolvi nyt oikein kunnolla, oli eka filiis. Koskaan en ole kokenut ristisiteiden tms poikkeamista joten mietitytti. Kävely ei onnistunut myöskään vaan liike oli kovasti rajoittunut. Siitä sitten päätin lopettaa heittotreenin.

Soitto Terveystaloon ja sainkin ajan ortopedille noin tunnissa tapahtuneesta. Ortopedi testaili polven ja huh mitään ei rikki ja voimaakin polvesta tulee ulos normaalisti (siis koukistukset ja ojennukset). Paras arvailu oli että polvessa irtonaisena oleva luupalanen olisi siirtynyt eri paikkaan nivelkapseliin verraten, mutta tunnustelemalla ei sitä voinut myöskään vahvistaa. Päätimme että kuulostellaan tilannetta seuraavan päivän fysioterapeutilla; mitä siihen mahdollisesti on tapahtunut ja mihin suuntaan lähdetään. Buranaa ja Panadolia koneeseen, kylmää ja niin edespäin. Vitutti.

Pois ei myöskään voinut sulkea muita iän aiheuttamia muutoksia polveen:

DAY 2 - Tiistai 08.08.

Onneksi ei enää aurinko paistanut, niin ei niin kovasti vituttanut väliin jäävät heittotreenit. Juu ei mitään mahdollisuutta tehdä mitään kummallista polvella. Kävelykin ontuvaa. Onneksi ei jalka alta pettänyt kuitenkaan, kuten ei itse heitonkaan yhteydessä. Ortopedin sanat eiliseltä muistuivat: "sinulla on niin vahvat ympäröivät lihakset, että ei sieltä muuten kuin ulkoisen voiman vaikutuksesta mene polvesta mitään rikki". Konkkasin varovasti fysioterapiaan. Vääntelyn ja kääntelyn jälkeen poissuljettiin monia asioita, esim. lukkopolvi. Kierukkaakin hieman epäiltiin, koska sen reunoilla on kanssa epäsäännöllisyyttä (todettu magneettikuvissa jo aiemmin).

Päädyttiin siihen että kyseessä on vain kulumapolven oireilua. Hoitosuunnitelmaksi päädyttiin siihen, että ei rasiteta eikä kuormiteta polvea seuraavan kahden päivän aikana vaan luotetaan kehon omiin parannusmekanismeihin. Liikkuvuutta koukistussuunnassa lähdetään kivun puitteissa jumppaamaan, sekä myös takareiden vahvistusta erityisesti polven ympäriltä. Kuulin myös että nykytrendinä on joko ottaa kunnon buranakuuri tai sitten täysin vastakkainen linja. Valitsimme jälkimmäisen, jotta saamme välittömän palautteen lisäharjoitteiden vaikutuksesta. Seuranta-aika löytyi fyssarille seuraavan viikon keskiviikolle.

DAY 3 - Keskiviikko 09.08. Väsy, perkele. Yöllä ei nukkumisesta oikein tullut mitään. Jalkaakin kolotti koko ajan, tai oikeastaan särki oikein kunnolla jopa herättäen eikä kunnollista asentoa oikein löytynyt. Särky on edelleen polven takapuolella, etupuoli ihan neutraali. Aloin suunnittelemaan tämän ja seuraavankin viikon treenimuutoksia. Kyykyt, juu ei ja samaan tyyliin. Iltapäiväksi suunnittelin vesijuoksua mutta se ei teknisesti onnistunutkaan heti - no onneksi kävin nauttimassa henkistä ravintoa "Oppenheimer" - elokuvan tiimoilta. Vaikka polven asento haki itseään koko saatanan leffan ajan, oli tuo aivan mahtava kokemus. Nice.

Leffan jälkeen oli uima-allashaaste mennyttä elämää ja pääsin polkemaan vettä minkä pystyin. Rennosti, tottakai, ja loppua kohden jopa tuntui paremmalta. 20 minuuttia näin alkuun eikä mitään ihmetekoja. Liikkuvuudenhan totesimme tärkeimmäksi fyssarin kanssa edelllispäivänä joten mielikin oli rauhallisempi kun polvi reagoikin nimenomaan sitä parantaen.
Moukarijuhlaa sain kokea myös vesijuoksun jölkeen kun Max Lampinen heitti itsensä U20 - sarjan Euroopan Mestariksi. Sain kunnian onnitella Maxia upeasta suorituksesta Suomen Moukarinheittäjät ry:n jäsenviestikanavilla.

DAY 4 - Torstai 10.08. Ei kipulääkettä, ja taas nukuttiin kuin pellossa. Prkl. Päiväunia sitten piti myös ottaa että pysyi "terävänä". Suunnittelin loppuviikon treenit ja niistä tulikin sitten aika core - painotteiset. Lisäksi päätin tehdä myös Tempausta High-Pull versiona niin että en ollenkaan kuormita polvea, tai äärimmäisen vähän. Käytännössä tarkoittaa siis liikettä, jossa en laske liikkeessä painoa oikeastaan yhtään vyötärötasosta alaspäin. Heittoviisiotteluun toivon tästä yläkropan tehotreenistä nyt sitten positiivista vaikutusta, ja jalkoja säästellään tämä ja seuraava viikko ihan varmasti.

Punttisalilla illalla sitten yläkropan fokusta ja hups heijaa pystypunnerruslaitteella (istuen) samantien uudet ennätyslukemat. Noh, sattuuhan sitä. Aiempi 1 RM = 113kg ja nyt punnersin 5 x 110kg (~1 varaa) joten 15kg lisää arvioituun maksimiin (1 RM = 128kg). Puuh. Selkää, penkkiä, kylkiä ja vatsaakin oli ohjelmassa niin että hikoilutti. Polvi ärtyi jonkin verran mutta nyt eri paikasta: etu- ja alapuolelta. Liikkuvuudessa ei merkittävää muutosta mutta tuo kertoi että jotain siellä tapahtuu ihan paranemisenkin puolelta. Nyt vain varotaan ettei mennä väärään suuntaan. Ei siis hyppelyjä ihan hetkeen.

On niitä vammoja muillakin, ja muistuttaa myös itse kutakin niiden rauhallisten osioiden, lepopäivien, matalasykkeisten harjoitusten ja deload-viikkojen tarpeesta. Mitä kovemmin treenaat, sen enemmän tarvitset kehittyäksesi (ja pysyäksesi terveenä) palauttelua: https://yle.fi/a/74-20044673 (moukariheittäjä Aleksi Jaakkolan tarina).

DAY 5 - Perjantai 11.08. Illalla olin päättänyt nukkua hyvin, ja Burana + Panadol kombolla mentiin. Kannatti. Sweet dreams. Aamulla tuntui myös että polvikin selkeästi oli rauhoittunut. En kuitenkaan lääkitse itseäni "old school" vaan menen uudella natu-linjalla herkistellen. Lounasaikana tuntui edelleen hyvältä joten viimeistään siinä vaiheessa uskoin että linja on oikea. Arvioisin että eteenpäin on tultu mutta kisavauhtisia uskaltaa kokeilla aikaisintaan noin 2-3 viikon kuluessa.

Illalla tiedossa core-treeniä ja vesijuoksua siihen päälle. Yleensä olen ollut aika agressiivinen eli tehnyt jopa liikaa kuntouttavia liikkeitä mutta nyt uskon että niitä kannattaa tämän kanssa tehdä erityisellä maltilla. Tämä ja seuraava viikko ovat erilaisia, ja harmittavasti joudun jättämään lauantain Inkeroisten heittocupin nyt väliin. Ensi viikolla tuskin myöskään vielä heitän, ehkä kokeilen osakoordinaatioita (esim. askelkoordinaatioita kepeillä tms) mutta silloinkin EHDOTTOMASTI vain kevyillä välineillä.

Eli ei muuta kuin eteenpäin!