"102" Teini-iän urheilusta kohti tieteellisyyttä a k a "L - E - T"

Kausi 2026 eli ATHLETISM - osa 2 eli L-E-T. Tämän voisi suomentaa suoraankin, aika monellakin tapaa vaikkapa "antaa mennä" ja "päästää". Mahtavan hieno aasinsilta ja kytkentä jälleen, huh! Jatketaan näin lego-palikka kerrallaan tarinan rakentelua...

"Päästelen" tässä parhaillaan "menemään" Suomen Moukarinheittäjien leirillä. Eka treenipäivä kolmesta ja yksi heittotreeni takana. Kauden 2026 harjoituksissa menen nyt ekaa kolmen viikon sykliä. Olen aloittanut rauhassa ja hitaasti kiiruhtaen. Miksi näin? Noh, olenhan vanha. No, en välttämättä niin vanha kuin monet lukijani mutta silti sen verran että pitää olla järki päässä tekemisessä erityisesti jotta palautuu ja treeni tekee tulosta. Viime vuonna tein muuten tarkan raportin mitä leirillä tapahtuu (katso blogistani https://hammered50after50.blogspot.com/2024/12/leiriraportti-train-eat-pp-sleep.html), nyt pääsette helpommalla!

Lisäksi tieteellisestikin on faktaa jossa kytketään vaikkapa loukkaantumiset ja liialliset treenimuutokset yhteen hyvinkin vakuuttavasti. En nyt mene sille polulle vaan keskityn aiheeseen tarkemmin. Vai keskitynkö? Pieni sivuraide sallittaneen ja jatkan "basics 101" tarinaa eteenpäin. Ekassa osassahan avasin sitä miten minusta lapsuudessa ja teini-iässä muokkautui itsekseen viihtyvä, musiikista innostuva ja tieteeseen kallellaan oleva nörtti, joka lähti kokeilemaan itseään myös urheilussa.

--- xxx ---

"101" part 2. Urheilu. Teini-iästä aikuiseksi; mm. miksi urheilusta tuli minulle tärkeä ja miksi arvostan tieteellisyyttä? Vuonna 1988 hommat siis alkoivat rullaamaan, pikajuoksijapoika menestyi Uudenmaan piirin tasolla jopa piirinmestariksi asti ja pääsi mukaan SM-kisoihinkin. Mitalia ei sieltä tullut, ja taisin tehdä lopulta liikaa punttia enkä saanut tuota uraa kantamaan kuin 19-vuotiaaksi asti. Sain kuitenkin paljon onnistumisia, menestymisen tunteita sekä erityisen tärkeää arvostusta muilta ihmisiltä. Lisäksi rasvaprosenttini oli parhaimmillaan 10,1. Aikamoisen slim kaveri aikanaan siis...

Tuo paita muuten minulta taitaa vielä löytyä. Joitain asoita vaan tulee säästää muistoiksi! Kotonahan minua oli aina tuettu, sitä ei voi kiistää. Mutta olihan se upeaa kun seuratoiminnassakin sai meriittejä. Ainahan ne ulkoiset kehut tuntuvat paremmalta. Sain siitä sen boostin itseluottamukseeni, jonka lukiossa ollessani sain kohdistettua myös opintomenestykseeni. Opin että tekemällä töitä voi onnistua, riippumatta ulkoisista mielipiteistä. I don't care - indeed! Lukion loputtua (1992) pääsin Espooseen Teknilliseen Korkeakouluun (TKK) ja se elämä vei mukanaan. Urheilu jäi käytännössä ensimmäisen opiskeluvuoden aikaan, toki sekin että armeija oli alkamassa marraskuussa 1993 (20-vuotiaana) vaikutti merkittävästi asiaan. Muutin pois kotoa Otaniemeen vuoden 1993 alussa ja aloitin ensimmäisen itsenäistymisspurtin. Pizzaa syötiin ja Täffällä spagettia. Integraaleja ja todistuksia väänneltiin koulussa. Tajusin että tieto on tärkeää mutta tärkeämpää on sen soveltaminen. Tämä ja urheilu opetti minulle sen, että aina löytyy joku parempi ja itse asiassa on järkevämpää tavoitella itsensä kanssa toimeen tulemista kuin olemalla paras. Tehdä se asia hyvin, mitä haluaa, eikä ole vain muiden heiteltävänä (kuten ala- ja yläasteella). Opiskelujen lopussa olin vielä varsin ujo. Toinen sukupuoli oli aikamoisen tuntematon käsite. Kehtaan sen avoimesti myöntää. Ujo olin myös tekemään suuria päätöksiä. Vuonna 1997 tein sellaisen. Tartuin tarjottuun tilaisuuteen lähteä Chileen tekemään Diplomi-insinöörin tutkintoni lopputyötä. Muistan vielä, kuinka äitini murtui kyyneliin kun esitin asian. Äitini oli varsin hiljainen ihminen. Tässä näin kuinka paljon hän todella rakasti minua, ja näin pelon hänestä kun halasin hänen tärisevää kehoaan. Hetken jo mietin teinkö väärän päätöksen. En tehnyt, ja vaikka rakas mummonkin kuoli kun olin 9 kk matkalla, olen silti ylpeä siitä. Äitinikin rakasti minua vielä vaikka melkein meninkin naimisiin ja jopa meinasin jäädä Chileen sillä reissulla! Taakse jäi ensimmäinen virallinen tyttöystävä. Marisol - eli "meri" ja "aurinko". Riipaiseva lähtöni ja eroni hänestä kesäkuussa 1998 pysäytti koko lentoaseman. Se, tai sitten todellisena syynä siellä oli aika hiljaista kun Chilen verkkoon tehtiin ratkaiseva maali jalkapallon MM-kisojen puolivälierässä. Desibelitasot hiljenivät nanosekunnissa. Kokemuksia alkoi siis kertyä ja aloin arvostamaan niiden tarjoamaa rikkautta elämään ja muistoiksi. Mutta jatketaan työelämään ja Suomeen takaisin osassa 3. Spoiler - kohtaan moukarinheiton.

--- xxx ---

ATHLETISM part 2: L - E - T

L - LIIKKUVUUS Moukarinheitto on ajoituslaji. Voima pitää yhdistää oikein tekniseen osaamiseen. Asentojen ja niistä toiseen siirtyminen pitää toimia. Mikäli olet jäykkä, ei heitto toimi parhaalla tavalla. Katseltuani viime aikojen videoita heitoistani olen todennut että rentoutta uupuu, varsinkin ylävartalosta. Fysiikkaa hieman osaavat tietävät että (tangentiaalinen) kehänopeus kasvaa mitä kauemmaksi keskikohdasta mennään. Systeeminä tässä siis moukarinheittäjä, joka pitää moukaria kaksin käsin edessään. Hartioiden ja lapojen alue on minulla erityisesti syynissä. Lisäksi varmistan harjoituksilla että asennot toimivat jouhevasti. Parhaimmillaan saan heiton jatkuvasti vaiheesta toiseen pienellä tehohäviöllä.

Teknisestihän heittoa usein jaetaan kiihdytys- ja käännösvaiheisiin. Näistä voisi jutella koko päivän ja lajin piirissäkin tätä mietitään vähän eri näkökulmilla. Lisäksi naisten ja miesten moukarinheitto on hieman eri laji johtuen eripainoisista välineistä. Ei mennä siihen nyt sen enempää kuitenkaan, poislukien maininta että käännöksestä pitää pystyä jatkamaan kiihdytystä (jopa sen aikanakin!) ilman että jatkuvuus kärsii. Liikkuvuuden alle niputan myös polvien kunnon. Lepääminen on minulle myrkkyä, mutta kaikenlaista treenaamista ei voi niillä myöskään tehdä. NKU-aikojen vuoroloikat, pituushyppääjän saksihyppelyt ovat ehdottomasti ulkona. Lisäksi hyppelyt ovat erityisen tiukassa kontrollissa, ei siis mitään älyttömiä pudotushyppelyitäkään. Vielä muutama vuosi sitten pystyin tekemään tasatassua mutta nyt jo pelottaa lähteekö jalat alta jos sitä alkaa kokeilemaan enemmänkin... Eikä yhtään pienimpänä vaan ehkäpä tärkeimpänä asiana on se että moukari kaartaa pyöriessä mahdollisimman laajana. Rentous yläkropassa on siis se juttu millä siihen pystyy vaikuttamaan. Tänään juuri haettiin SuMo treenissä heittäjän kulmia hieman suoremmaksi jotta laajuudesta ei tingittäisi!

E - ERIKOISVOIMA

Tube on täynnä videoita kuinka kasvattaa lihasta eli bodata. RÄYH! Hypertrofiaa! Hieman tutkimalla löytää tietoa miten kehittää maksimivoimaa ja voiman muita lajeja (joita on aiemminkin blogissa sivuttu). Erikoisvoima tässä yhteydessä on lajia suoraan hyödyttävää voimaa jossa mm. simuloidaan heiton eri osia. Erityisesti moukarinheitossa kiertävän suunnan (SCIENCE: https://www.physio-pedia.com/Cardinal_Planes_and_Axes_of_Movement) ominaisuudet ovat hyödyksi ja tätä yleisesti harjoitellaankin liian vähän. Harjoittelu on kehittynyt viime vuosikymmeninä lajinomaisemmaksi monessakin lajissa, "Special Strength" oppaita näyttää olevan löydettävissä kohtuullisen helpostikin.

Fokuksenani on siis lisätä suhteessa tätä voiman tyyppiä erityisillä harjoitteilla. Tällä kaudella teen heittoharjoituksien yhteydessä lisää näitä voimaharjoitteita. Olen tätä aluetta käsitykseni mukaan tehnyt aiemmin suhteessa vähemmän mitä nuoret moukarinheittäjät tekevät omissa harjoituksissaan. Aikuisurheilijat tässä vaiheessa tuntevat varmaan piston sydämessään muutenkin, koska tämä on varsin yleistä - heittäminen treenissä on vain sen verran kivaa että aikaa ei aina riitä "perusasioiden" tekemiseen! Tavoittelen tällä heitossani sitä, että saan pidettyä asennot ja jatkuvuutta parempina. 2025 kesällä parhaat heitot menivät mielestäni hukkaan nopeuden kiihtyessä. 2026 tavoitteena on pystyä pitämään ne paremmin kasassa... wait for it... erikoisvoimaa käyttäen! T - TERÄVYYS Nopea kuin Usain Bolt? Ei helvetti. Se on taakse jäänyttä elämää. Siis nopeus, joka ilman harjoittelua taitaa alkaa putoamaan jossain 25 ikävuoden tietämillä. Empiirisenä faktana; Chilen jälkeen aloin lihomaan juurikin 24-25 vuotiaana ja nopeutta lähti siitäkin syystä mutta ei nyt mennä siihen. Terävyyttä moukarinheittäjälle tarvitaan siinä että pitää olla lajinomaista räjähtävyyttä. Kontaktiajat missä nopeutta pitää tuottaa ovat jonkin verran pidempiä kun vertaa pikajuoksijoihin. "Maallikoille" tämä tarkoittaa siis mm. että hyppelyt joilla harjoitetaan räjähtävyyttä pitää myös olla lajinomaisempia. Pudotushyppely välittömällä reagoinnilla toimii paremmin juoksijoille, joten niitäkin tulee soveltaa. Onneksi tähän olen saanut apua SuMo-yhdistyksen valmentajien kautta. Lisäksi tietyt harjoitteet punttisalilla avustavat moukarinheiton tarvitseman terävyyden kehittämisessä. Hieman mietin tässä yhteydessä myös kimmoisuuden tai joustavuuden konsepteja, ja miten niitä voisin soveltaa heittoharjoittelussa. Ehkäpä näistäkin löytyy jotain uutta, jotta vauhti vain kiihtyy ja kroppa toimii kovissakin pyörimisnopeuksissa? Heittämisharjoituksissa voi toki kehittää heiton terävyyttä. Albaniasta olen saanut tuliaisiksi mm. harjoitteen jossa kehitetään räjähtävyyttä kääntymiseen. Ei saa myöskään unohtaa 1 ja 2 pyörähdyksen heittoja, joilla voin fokusoida tekemistä voiman siirtämiseen terävämmin. Lisäksi heittämällä kevyempiä välineitä voi terävyyttä harjoitella paremmin. Suurempi (heittäjän kehon) kulmanopeus pakottaa myös jalkatyön toimimaan nopeammin. Paininhan parhaillaan hitaan oikean jalan kanssa, joten kevyitä moukareita tulee enemmän heittoharjoituksiin. Kuntopallon ja kuulien heitot ovat usein käytettyjä apuvälineitä terävyyden kehittämisessä. Nonni mutta kello onkin jo 23 eli yö kutsuu ja "terävyys" alkaa kärsimään. Leiri jatkuu aamulla joten nyt alkaa rentoutuminen.

Nähdään kentällä!