Turinaa SM-halliviikolta

Viikonloppuna heitin kisaa ulkona talviolosuhteissa, mitä vihaan, edelleen. Eli ei joka päivä ole ruusuilla tanssimista, vaan jopa tanssimista liukkauden ja kylmyyden keskellä. Oletko kuullut esimerkiksi näitä "hokemia" - osatotuuksia osin perustuen empiirisiin kokemuksiin kentällä: - "Moukarimiehet tarvitsevat lämpöä jotta tulosta alkaa syntymään." - "Ekaksi heitetään seinään kuukausikaupalla pimeässä nurkassa ja sitten mennään keskelle valoisia hankia hankkimaan itselleen migreeni kaikesta siitä valosta ja avoimuudesta. Heitäpä siinä sitten." - "En saanut otetta rinkiin vaan vasen ja/tai oikea jalkani ei pitänyt kunnolla." Tekosyitähän nuo osittain ovat, mutta tottahan se on että tuloksen tekeminen on helpompaa paremmissa olosuhteissa. Mutta kuten biorytmit, voivat päivät olla kovinkin erilaisia - kuten minullekin kävi viime viikolla kohti huipennusta tänään tiistaina 24.02.2026. Mutta miten "tähän" (allaoleva kuva) päästiin - onko kyseessä ihan tavallinen normipäiväni? Tässäpä tarinaa sinulle rakas lukijani!

--- xxx ---

Lauantai 22.02.26. Tervetuloa SAUL-hallikisoihin. Eltsussa. Lämpöä taisi olla semmoisen -2 astetta tai vastaavaa. Onneksi ei ollut kylmää tuulta häiriköimässä. Takana kolme viikkoa treeniä, ja käynnissä neljäntenä kevyt viikko jotta olisi mahdollista tehdä asiallista kisaa ilman sen suurempia hienosäätöjä ja viimeistelyjä. Maanantaina hermostoa kuormittavaa maksimivoimapunttia, kisa silmälläpitäen kuormitus kontrollissa ja kokonaisrasituksen pidin matalana. Tempaus High Pullit kulkivat. Illaksi oli tarkoitus mennä vesijumppaan, mutta Leppävaaran Fressin altaan lämpötilan säädin oli mennyt rikki. Kastoin nilkat (joka tulkitaan "uimiseksi") ja reidetkin mutta sitten lähdin kotiin ilman vesijumppaa. Prkl. Tiistaille ajattelin alunperin heittotreeniä mutta vaihdoin sen hierontaan. Olin henkisesti valmistautunut tänäänkin vesijumppaan (ollen nuorin altaassa, toki). Keskusteluni salivastaavan kanssa johti siihen lopputulemaan että säädin oli edelleen rikki eikä sitä oltu vielä korjattu. Prkl. Peruin tunnin, en käynyt edes dippaamassa. Sinänsä tämä ei henkisesti vaikuttanut olemukseeni. Keskiviikoksi päivitin ohjelmaa niin, että aamulla kyykkäsin maksimivoimaa. Hatfield-kyykyssä tuli helposti ykkösiä 84 - 92% laskennallisesta 1RM:stä. Olin hieman yllättynyt kuinka helposti "maksimiraudat" nousivat aamukymmeneltä. Tein vielä toisenkin treenin illalla, Liikuntamyllyssä heittotreeniä. Päätin kokeilla jopa 9kg normimittaista moukaria ajatellen lajivoimaa myös viikon painonheittoon - oli kohtuuhyvää tekemistä myös 11.34kg painon kanssa pressua paiskoen. Heittomäärät olivat kuin kisatilanteessa ja tauot pitkiä. Olin iloinen HKV:n aikuisryhmälle, jonka tekemistä ringissä pääsin kommentoimaan. Osahan heistä oli myös tulossa "halli"kisoihin Eltsuun. Torstaina irrottelin Erjan ja Elisan kanssa Liikuntamyllyn aamu-/keskipäivävuorolla. Hurjat 8 heittoa yhteensä, ja 9.1kg painolla eli tarkoitus oli saada ns. urku auki ja padot murtumaan tms eli hermoston tottumaan teräviin kisaheittoihin launtaille. Tuntui ehkä hieman liian laiskalta lopputulemana ja mietin onkohan hermosto ylikuormittunut. Illalla laitoinkin lymfahousuilla verenkierron rullaamaan ja palautumisen tehostumaan. Koska rentoutuminen on tärkeää, hoidin hyvinvointiani myös parilla Mignon-munalla. Perjantaina... en tehnyt mitään. Nada. Zip. Zilch. Kävinköhän edes ulkonakaan? Ainoastaan taisin käydä toimitsijana alkaneissa hallikisoissa. Kävelijöiden kierroslaskenta on kivaa puuhaa. Toki muistin ottaa oman tuolin mukaan jottei tarvitsisi seisomalla tuloskuntoa tuhota.

Lauantaina sitten mentiin. Kauden 2026 eka kisa. Alkuperäisessä suunnitelmassa en ollut menossa heittämään ulos. Muutin ajatukseni jossain muutama viikko ennen h-hetkeä, tavoitteenani kerätä muutama piste seuralle SAUL-maljaa varten. No, siinä onnistuinkin sitten hopeasijalla. Tulokset voidaan unohtaa. Odotin että ringissä 15-16m tulisi joka tapauksessa ja jos olisi hyvä päivä niin 16-17m. Joo. Ei ollut minun päiväni. Lepäsin loppupäivän kotona ja aloin suunnittelemaan seuraavien viikkojen harjoituksia. Kisan aikana mietin jo että kaartasinko samantien Kannuun heittoharjoituksiin, ja mietin tätä uudestaan jopa illalla. Siirsin heittotreenin sunnuntaille, jossa piti olla kuulakisa mutta päätin sen samantien unohtaa. Nappasin huiviin mignonit numero 11 ja 12. Sunnuntaina aamulla, keskellä päivää ja lopulta illalla oli sellaiset tuntemukset että ei taitaisi olla järkevää mennä tekemään heittoharjoitusta. Puhdas lepo oli paras vaihtoehto. Kisa on kuitenkin aina kisa, ja jos sen tekee ei-optimissa tilanteessa niin parempi on hakea "gainseja" lepäämisen ja palautumisen kautta. Tämän kevyen viikon lopussa päätin että seuraavana päivänä olisi tehokas heittotreeni aamulla ja puntti + vesijumppa illalla. Juhlistin päätöstäni mignoneilla 13 - 16. Päätin että ensi viikolla keskityn Fazerin tuotteiden sijasta muihin asioihin. Maanantaina näin kävikin. Kasikiloinen ketjumoukari liikkui ihan erilaisella tekniikalla kuin pitkään aikaan. Yöunet eivät olleet erinomaiset ja meinasin miettiä uudestaan kannattaako heittotreeniin lähteä. Kyllä kannatti. Nopea loppu. Vahva välineen seuraaminen ilman vasemman hartian ennakointia. Viiden ja kuuden pyörähdyksen heittoja hyvällä tekniikalla. Lauantain ponnettoman tekemisen jälkeen tämä yllätti melkoisesti. En sano että kyseessä olisi ollut treenikauden paras heittotreeni mutta kauaksi ei jääty! Tämän huomasin myös loppuiltapäivästä kun vatsalihakset alkoivat nykimään tms "kramppaamaan" kun aloin kengännauhoja sitomaan. Heitot olivat siis erinomaisilla tehoilla! Illaksi kävin raudan kimppuun niin että fokus oli siirtynyt pois maksimivoimasta ja tavoitteena oli hakea tehoja sekä muistuttaa kehoa hypertrofisilla eli lihaksien kokoa kehittävillä jalkaliikkeillä. Vesijumppa, joo, se sitten jäi väliin taas vaikka säädin oli lopulta saatu korjattua mutta kuulemma 24-48 tuntia menisi että veden lämpötilat olisivat kohdallaan. Mikäli et tiedä, niin tutkimuksia löytyy paljon kylmäaltaista. Niitä ei monesti suositella voimatreenin jälkeen koska ne vaikuttavat lihasten kehittymisen prosesseihin (proteiinisynteesiin tms). En halunnut siis jättää hyötyjä realisoimatta hyvän punttitreenin jälkeen. "Realisoin" hyödyt kylmäkangistuksen sijaan nauttimalla pikkuisen punaista. Italialainen osoittautui lämpimäksi rakastajattareksi, joka viipyi hetken huulilla nautintoa tuoden mutta tajusi poistua aikanaan takavasemmalle ilman häiriön aiheuttamista.

Tiistaina eli tänään sitten tavoitteena oli lepo. No, okei, kävin tarkastamassa oliko altaan lämpötila kohdallaan vesijumppaa varten. Jumppahan on erinomaisen hyvä palauttava harjoitus ja on tarjonnut minulle lihaskuntotreeniä. Vastaus: ei ollut kohdallaan. Onneksi sentään parkkihalliin oli asennettu sähköauton latauspisteet, mutta ei sen puuttuminen olisi saanut henkistä tasapainoani horjumaan kuitenkaan, mutta olin iloinen. Kotiin saavuttuani sain vahvistuksen mikä johti kuvan tilanteeseen. Ei ollut normipäivä. Korean heitto/perhematka syksyllä ja leireily lämpimässä Portugalissa vahvistui. Henkinen painelasti tippui olkapäiltäni. Tästä on hyvä jatkaa. "High highs and low lows make life", kuten joku Vantaalainen blogifilosofi voisi mainita. Stilton-juusto maistui illalla hymyhuulin ja päätin kirjoittaa tämän vapaamman tarinamuotoisen blogikirjoitukseni. Tsempataan kaikki!

--- xxx ---

Tällaista Jin/Jang - proosaa tänään. Jatketaan treeniä ja Mignonien syömistä, se on vähän niinkuin kevään juttu täälläpäin. Counter on siis 16.

Nähdään hallissa!