"101" a k a "Et sä tiedä kuka mä oon" a k a "A - T - H"

Näin sitä jatketaan uudelle sataluvulle blogissani. Postaus 101 - eli jenkkityyliin tähän sopii aasinsilta bloggaajaan itseensä. Ei siis pelkkäjä treenaaja Esa, vaan "basics 101" mistä mies onkaan tehty. Vakilukijoilleni toki myös treeniasiaa eli ekat askelmerkit miten 2026 kausi rakentuu teeman ATHLETISM ympärille. Mutta heti syvään päätyyn?

" I don’t care if I’m out of line

I don’t care cause this life is mine

I don’t care; you don’t like what I say

I don’t care and I won’t obey " - Megadeth, "I Don't Care" Tänään julkaistiin Megadeth:n viimeiseksi muodostuvalta levyltä uusin video jonka nähtyäni tiesin että tänään tehdään blogikirjoitus - ja nimenomaan "basics 101" teemalla. Luulisin, että suurin osa niistä lukijoista, jotka tämän nyt lukevat, eivät ole tunteneet minua yli kymmentä vuotta, mitä suunnilleen olen pyörinyt heittokentillä. Tarkemmin ottaen kisaamiseni alkoi 17.06.2019 eli vain 6 vuotta sitten Eltsun ringissä. Moukaria kokeilin ensimmäistä kertaa polttareissani - Eltsun ringissä tämäkin - 12.08.2012 huimalla 21.69m tuloksella (7.2kg tottakai!). Ekassa kisassani viskasin hurjat 35.68m. Wau. Noh, meillä kaikilla on historia, kuten tuokin avioliitto jäi historiaan, mutta moukarinheitto jäi!

--- xxx ---

Mutta palataan moukarinheittoon kirjoituksen lopussa uudestaan. Sitä ennen "101" part 1. Musiikki. Miksi ihmeessä joka paikkaan blogikirjoituksia tungen musiikkia? Mitä se merkitsee minulle? Herran vuonna 1981 muutimme Helsingin keskustasta (noh, melkein, eli Taka-Töölöstä) Klaukkalaan. Aloitin tokan luokan. Ekalla luokalla olin ollut se luokan häirikkö. Minusta tuli muuton jälkeen kiusattu ja se luokan hylkiö. Aloin keskittymään koulunkäyntiin, eli sinänsä tämä oli onni onnettomuudessa. Olin valtavan hyvä matematiikassa. Tokalla luokalla muut tekivät yhden matikan kirjan, itse tein niitä jotain 10 kpl, varmaan enemmänkin. Näitä kiusattujen tarinoita on monia, enkä sillä vaivaa päätäsi sen enempää. Tämä johti siihen, että ei ollut kuin pari harvaa kaveria, joiden kanssa viettää aikaa. Kokeilin pikajuoksua pari hassua treeniä aikanaan kuusivuotiaana Viipurin Urheilijoissa, mutta ei se silloin innostanut. Klaukkalan alkuvuosina minulla ei ollut kunnon harrastuksia. Aloin kääntymään sisäänpäin. Kokeilin jalkapalloa - ylpeästi vasen pakki - ja huono sellainen, mikäli muistini toimii oikein niin kolmatta vuotta. Sain kaksi kertaa pelata keskushyökkääjänä, kun valmentaja näki että olen nopea jaloistani, ja kummallakin kerralla tein maalit. Hassua sinänsä, en saanut silti pelata hyökkääjänä siitä huolimatta. Lopetin senkin. Aloin pitämään rokista. Heavy Metal indeed. KISS ja Iron Maiden. Lienen ollut kymmen- tai yksitoistavuotias kun 1984 näin Aces High - kappaleen ensiesityksen televisiossa. Tajunta räjähti. Minusta tuli metallimies (pun intended) jo silloin. Eka omistamani musiikkikasettini oli KISS:n "Rock and Roll Over", jonka ostin Klaukkalan divarista piiiitkän harkinnan jälkeen. Levysoittimen olin pari kertaa kotona hajottanut vielä nuorempana, joten meille ei levyjä sen jälkeen enää ostettu, saatikka levysoitinta ja että olisin niitä päässyt soittamaan. Isä oli kurinpidossaan ja säännöissään ehdoton. Olisinkohan ollut jotain 13/14-vuotias kun faijani yllätti (köyhä perhe, katos) ja hankki minulle lahjaksi Sony Walkmanit. Voi luoja, kuinka KISS ja Maiden soivat niissä aikanaan. Aloitin vuonna 1987 aikanaan yleisurheilun uudestaan (Nurmijärven Kenttäurheilijoissa) ja lapuissa soi Caught Somewhere In Time - levy jatkuvasti, kun matkustin treeneihin bussilla ja edesmenneen valmentajani Juhani Vahteran kyydissä. Siltä levyltä löysin myös suosikkikappaleeni "Wasted Years", joka edelleen saa minut pysähtymään ja miettimään. R.I.P. myös Juhani.

"So understand

Don't waste your time always searching for those wasted years

Face up, make your stand Realize you're living in the golden years"

- Iron Maiden, "Wasted Years" Kappale kertoo minulle tärkeästä asiasta eli hetkessä elämisestä. Tuleeko huomenna turpaan tai pitääkö pelätä mitä kulman takaa tulee? Ei tarvitse. Nauti joka hetkestä, carpe fu**ing diem ja tee jotain mikä on sinulle merkityksellistä. Jos minulla ei olisi ollut menestystä koulussa, olisi tie voinut viedä sinne väärälle polulle, joten olen ollut sitä kautta onnekas kun olen voinut fokusoida tekemiseni järkevään suuntaan. Sain yleisurheilun parissa rutkasti itseluottamusta. Olin ollut koko ala-asteen luokka-asteen nopeimpia pikajuoksijoita, mutta en siitä harrastukseksi siis samantien ottanut vaan vasta kun olin täyttänyt 14 vuotta. Vuonna 1988 aloin saamaan pikajuoksussa menestystä ja yläasteen - eli siis sen pahimman koulutien ajankohdan - jälkeen minusta tuli kuin uusi mies. Lukiosta puuttuivat ne kiusaajat ja aloinkin tuntemaan oloni paremmaksi ja jopa vahvaksi sekä fyysisesti että henkisesti. Musiikki oli ollut se kantava voima, josta sain paljon potkua kantamaan tuon synkän ajankohdan yli. Tämä on varmaan aika yleinen tarina, mutta minulle se tarkoittaa että musiikista en luovu hevilläkään (pun again, sorry). Keikalle mennään parhaan kaverin Rikun kanssa varmaan niin kauan kuin pystytään permannolla seistä (eli sen 3-5 vuotta hehe) ja sen jälkeen rollaattorilla ja pyörätuolilla per**le. Siksi musiikki. Ikuisesti. Pitäkää kiinni rakkaista asioistanne ja v**ut välittäkää mitä muut siitä ajattelevat. Tuo Megadethin kappale sisältää minusta upeaa raivoa tekopyhyyttä ja epäaitoutta vastaan. Kappaleessa on Punk-tyylisellä kerronnalla hienosti avattu että pitää olla oma itsensä, ei toki niin että aiheuttaa muille harmia (ei saa alentua kiusaajaksi itse!), vaan olla itse oma herransa. Ei liene muuten sattumaa että rock/metallimusiikki on se joka on tuossa elämäntilanteessa kiinnittänyt huomiota tarjoten sen elämänlangan eteenpäin. Me kaikki kasvamme ihmisenä. Kuka olisi arvannut aikanaan että minusta olisi sitten tullut niin fanaattinen moukariheittäjä? Jatketaan henkilömme taustatarinaa seuraavissa kirjoituksissa!

--- xxx ---

Kausi 2026 eli ATHLETISM. Nyt mennään, kun ei muista välitetä ja avataan mihin suuntaan treenit menevät, omalla tyylillä tottakai!

A - Ajoitukset Heitot kaudella 2025 eivät onnistuneet suunnitellusti kun ajoitukset pilasivat heiton ja niistä tuli loppukaudesta susia. Siis silloin, kun terävyys oli kohdallaan ja mies räjähtävimmillään! Kyllä. Mitä ihmettä ajoitus sitten tarkoittaa? Se EI tarkoita sitä legendaaristakin TV-pelleargumenttia, että ringistä pitää heittää vain noin 0.07 sekunnin tms aikana. Juu ei. Kyllä sitä ihan treenataan, jotta heitot menevät oikeaan suuntaan oikeilla askelmerkeillä. Ei siinä kellosta aikaa katsota milloin heitto irroitetaan. Mutta - Not a biggie, kuten sanovat.

Jännittävää muuten on että lajin wikipedia-sivulla on teknisesti aivan päin seiniä ihan logokuvana. Ei noin. "Hauskaa" sinänsä että tuossa on yksi virhe mikä minulla toistui loppukaudesta(kin). Vasemmalle pyörivän heittäjän jalan olisi pitänyt olla aikapäiviä sitten jo maassa laskettuna. Kuvassa se haahuilee ilmassa edelleen. Toinen - myös oma tekninen ongelmani - on tällä viikollakin ekoissa heittotreeneissä ilmaantunut painopisteen siirtyminen vasemmalle puolelle. Tämä johtaa siihen että oikea jalka ei saa tehtyä työtä oikein heitoissa vaan irtoaa liian aikaisin työvaiheestaan. Ajoituksen virheet myös kertautuvat pyörähdys kerrallaan. Ajoitus siis tarkoittaa sitä, että oikeassa kohdassa askeltamalla ja astumalla oikealla nopeudella verrattuna ympärillä liikkuvaan moukariin, saa kiihdytettyä sitä sulavasti ja tehokkaasti ilman että vetää sitä pois parhaalta liikeradaltaan. Nyt astumiseni oli epäsynkassa ja en saanut termeillä "catch":ia kiinni oikein jotta seuraava pyörähdys lähtisi käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Tavoitteenani on parantaa oikean jalan irtoamisen ajankohtaa. Tulen sitä myöhäistämään erilaisilla harjoitteilla. Saa toki kyseenalaistaa onko analyysini oikea. Sillä toivon saavani askelluksen jälkeisen asennon paremmaksi ja vahvemmaksi (välineen sijaintiin suhteutettuna) ja heiton vakaammaksi. Se taas mahdollistaa lisäkiihdyttämisen eli... lisää mittaa heittoon. T - Toistettavuus Toinen haasteeni kaudella oli huonompi kyky sopeutua olosuhteisiin, erityisesti ringin karheuteen ja liukkauteen. Viime vuonna tuntui että ringeillä ei ollut väliä. Tänä vuonna menetin paljon voimaa ja nopeutta olosuhteista johtuen, kun en ollut riittävän hyvä! Mietin miten tähän on tultu. Toistettavuuden ongelmat korostuivat kovilla nopeuksilla. Käsitykseni mukaan olisin siis heittänyt liian vähän ylirytmisiä heittoja, eli kevyillä välineillä. Tätä tulen lisäämään kuten myös lyhyemmän varren välineillä heittämistä. Nämä heitot siis myös hyvällä intensiteetillä, enemmän jopa ympäri vuoden. Tässä pitää kuitenkin olla tarkkana, sillä kovimmalla harjoituskuormalla ei saavuta niin hyvää nopeutta kuin kesän parhailla hetkillä. Järki siis käteen eikä masentuminen ole vaihtoehto. Heitinhän helmikuussa Portugalin leirillä kuitenkin useita treeniennätyksiä juuri Floridan valmistautumisleirilläni. Ketjumoukarilla lyhyellä varrella pystyn myös treenaamaan samaan aikaan nopeampia heittorytmejä ja lajivoimaakin asentojen yhteydessä. Sillä heittämisen määrä tulee suhteellisesti kasvamaan. Tulen myös heittämään treenejä monipuolisemmin eri ominaisuuksilla olevissa ringeissä. Kisoissahan tätä voi optimoida niin että menee vain niille suorituspaikoille kisaamaan, jossa homma toimii. Noh, ainahan ei ole tätä mahdollisuutta joten sen kanssa on elettävä ainakin osittain! H - Heiton vakaus Tämä liittyy läheisesti ajoituksiin. Ajoituksilla on suora vaikutus vakauteen, eli missä asennoissa heittäjä on milloinkin - onko synkassa välineen kanssa ja saa kiihdytettyä nopeutta optimaalisesti? Tarkoitan nyt tiettyä spesifistä kohtaa heitossani eli missä oikean jalan lasken maahan. Tästä kohtaa alkaa se merkittävin kiihdytysvaihe joka pyörähdyksen aikana.

Ylläolevasta kuvasta näette kuinka voimat tai itse asiassa jännitys kasvaa heiton edetessä (ensimmäinen osa kuvasta). Jännittävää. Noh, haen siis sitä tulokulmaa että nopeammat vauhdit vaativat lisää staattista pitoa vartalosta, jotta saa välinettä vielä kiihdytettyä jännitysten kasvaessa suuremmiksi. ( Koko tutkimus on nähtävillä: https://www.mdpi.com/2076-3417/10/6/1922 )

Vakauden parantamista varten, tiedossa on mm. parit erityisheittokoordinaatiot, jotka vaikeuttavat heittoa ja vaativat enemmän asentovakautta. Toistan niitä paljon, kuten myös treenaan staattisia asentoja erilaisissa epävakaustiloissa. Esimerkkinä jälkimmäisestä harjoitteesta on vaikkapa se kun treenikaveri työntää sivulta kun itse on staattisessa asennossa keskellä pyörähdyksen suorittamista. Heh tämä siis tietysti ilman välinettä!

Tässä proosani tällä kertaa. Fokusalueet jatkuvat seuraavissa postauksissa. Nähdään kentällä!

PS. Koska jaksoit lukea, rakas "fanini", tänne asti voisi kuvitella että olet kiinnostunut heittämisestä. Voisi jopa olettaa että Korean kisatkin kiinnostavat. Noh, pienenä palkintona tieto että sain kisaorganisaatiolta vastauksen että tekevät viimeisiä katselmointeja päiväaikatauluun. Korealaisiin voi todennäköisesti luottaa enemmän kuin Madeiran kisaorganisaation vastaaville. Tämä siis siitä huolimatta että kisaorganisaation kaavio on hiukkasen hankalalukuinen näin suomalaiselle...

PPS. Eka treeniviikko on lähtenyt kivasti käyntiin. Polvet huutivat ennen tätä viikkoa hoosiannaa (siis levon jälkeen!!!) mutta nyt kun heittämisen aloitin, tuntuvat taas toimivilta ja vahvoilta. Lupaavaa. Fingers crossed ja pidetään niistä huolta.