Yhdessä vai omalla tavalla?

 Lounasruokailussa mieleen juolahti tämän blogikirjoituksen aihe. Vähän kuin liikenteessäkin, myös urheilussa voidaan toimia eri tavoilla. Voin kuvitella että aika monet voivat samaistua tilanteeseen, jonka yhteydessä sain aiheen. Jälkiruokapöydälle jonottaessani katsoin kuinka edelläoleva mieshenkilö otti kahvia blokaten samalla pannukakun ottopisteen minulta. Ajattelin että jep, poistuu varmaan kohta edestä kun on kahvinsa kaatanut. No ei. Kahvin kaatamisen jälkeen päätti sitten ottaa pannukakutkin eli jatkoi siinä edessä (myös niillekin jotka olisivat kahvia halunneet). No, ei siinä normaalisti mitään mutta ei tainnut oikein muita ajatella. Pöytä oli järjestelty siten, että ensiksi otetaan pannukakut ja sitten kahvit. Mietin vanhaa "sanontaa" jotenkin että joillekin on annettu lapiolla, toisille lusikalla (tai vastaavaa). Edelleen, en sinänsä miettinyt pahaa hänestä, ajattelin vain että onpas vesseli. No, eihän tilanne tähän päättynyt - eihän toki! Herrasmies otti pannukakut varmasti niin, ettei seuraavalle - eli minulle - jättänyt sitä säilytyslokeroa auki vaan SULKI sen nokan edestä. Katsekontaktikin oli luotu joten hän tiesi täsmälleen että jonossa on seuraaviakin. Pidin myös "vihjeenä" lautasta kädessä jo valmiina, joten erehtyminen ei voisi olla mahdollista, eihän? No, odotukseni ei toteutunut ja tässä vaiheessa melkein menetin uskoni ihmiskuntaan. No, okei, ei naisiin, vaan "stereotypioituihin keski-ikäisiin miehiin" jotka eivät ajattele ympäristöään. Vähän kuin liikenteessäkin, ei siellä yksin olla...

Eikä olla yksin harjoituksissakaan? Vai ollaanko? Ja onko se paha juttu vai ihan okei?

--- xxx ---

Meitä on moneksi. Olin itse aikanaan erittäin ujo ja syrjäytynyt, erityisesti teininä ja vielä nuorena opiskelijana Otaniemessä. En tiedä kuinka moni nykyisistä heittokavereista tämän voisi uskoa. Ainakaan Erja ja Tiina joiden kanssa nyt on hölötetty menemään parilla kisareissulla samoissa kulkuvälineissä. Ensimmäinen kunnollinen sosiaalinen muutos toiminnassani oli yleisurheiluharrastus, jonka aloitin Nurmijärven tiilimurskakentällä juuri ennen 14-vuotissyntymäpäivääni. Toki olin harrastanut hieman jalkapalloa Nateva:ssa. Paikkana tottakai vasen pakki, vaikka kaksi kertaa noin 2-3 vuotisen "urani" aikana pääsin hyökkäämään. Jännää sinänsä, mutta kumpanakin kertana tein maalin. Eivät valmentajat minuun uskoneet, joten siirryin pikajuoksijaksi ja pituushyppääjäksi. Sain harjoituskavereita Klaukkalan urheilupaikoilla ja riehuin leireillä Vierumäellä jopa Espanjan Benalmadenassa - poissa kotoa ja kasvaen ihmisenä. Nuorena kaikki tehtiin yhteisharjotuksissa, paitsi omat juoksulenkit ja sitten ihan loppuvaihessa 18-20 vuotisena mm. punttisalilla itsekseen (jossa pääsin opastamaan erästä HIFK:n nuorta jääkiekkoilijaa Peltosen Villeä voimaharjoittelun perusliikkeisiin).

Aikuisurheilu-urallani olen sitten kokenut toimintatapoja laidasta laitaan. Toiset voimautuvat yhteisharjoituksista, ja toisille se on suurinta myrkkyä. Kumpaa luulet minun tällä hetkellä suosivan? Arvaa - ennen kuin kerron! Yhdessä tekemisessä oppii muilta ja saa välitöntä palautetta. Yksin saa tehdä mitä itse haluaa ja omaan tahtiinsa. Nämä käytännössä jopa itsestäänselvyydet tuskin yllättävät sinua, arvon lukijani.

--- xxx ---

Yhdessäolo näkyy nyt hienosti käynnissä olevien aikuisurheilijoiden MM-kisojen ollessa käynnissä. On mukava lukea liittomme (eli SAUL:n) viestinnästä, kuinka osin jopa kieli poskella (Simo) Piispa siunaa ja (Jussi) Tukeva tukevasti työntää. Hienoa nähdä positiivinen asioiden esittäminen meistä aikuisurheilijoista, jotka ovat melkeinpä vaarallisesti yleistäen kaikki mukana sen ilon takia joka urheilu meille vielä antaa. Saamme iloa sarjaennätyksistä, jotka resetoidaan viiden vuoden välein. Eli jos vaikkapa heitit keihästä ennätykseen 42m M50 sarjassa (eli 50-54 vuotiaat), niin M55 sarjassa 40m olisi juhlinnan arvoinen ennätys ikäluokkaan 55-59v. Muutenkin iloitaan porukalla ja kannustetaan. Suosittelen kisaamista noissa kisoissa vaikka ei mitalisijat olisikaan hakusessa, Olympialaisten tyyliin osallistuminen on se juttu. En sinänsä mene noihin kisoihin sen enempää, mutta jos eivät nuo kisat ole tuttuja niin tässä sinulle linkki kilpailusivuille: https://www.2024wmac.com/. Kisat jatkuvat 25.08.24 asti.

Yhdessäolosta olen saanut itsekin paljon. Minulla kesti todella pitkään ennen kuin uskalsin aloittaa kisaamisen. Olisin voinut aloittaa aikaisemmin, mutta en kokenut pärjääväni. Jos nyt luet tätä blogia samaa miettien, niin ujous sikseen ja mukaan vaan kisoihin! Kaipaamme lisää harrastajia - vaikka et olisi välineeseen edes aiemmin koskenut. Mukaan pääsee vaikkapa HKV:n yleisurheilukoulusta. Seuraava koulu alkaa 2.9. ja sinne pääset hyvin vielä mukaan - jos kelpaa tällainen amatöörivalmentajakin moukarinheiton "saloihin" tutustumiseen niin tervetuloa. Lisää YU-koulusta: https://www.hkv.fi/aikuisten-yleisurheilukoulu. Olen ollut vahvasti saamapuolella tähän mennessä. Ekat leirit aikusurheilijoina koin Tanhuvaarassa, SERP:n pitämänä 18. - 20.10.19. Kohta juhlitaan sen 5v päiviä siis! Vuosi 2019-2020 oli harvinaisen hyvä kehitysvuosi minulle, jolloin ammensin valtavasti osaamista sekä noista leireistä että treenikavereiden avustuksella. Kävin tuolloin suhteessa paljon Eltsussa heittämässä ja siellä oli aina avustavaa silmäparia jeesaamassa. Sittemmin olen alkanut kulkemaan omaa tietäni harjoittelussa mutta yhtenäisyys on asia jota koitan vielä aktiivisesti ruokkia!

--- xxx ---

Minulle on muodostunut heittämiseen tietynlainen kisakupla. Eli kun kisa on käynnissä, teen omiani ja olen oman pääni sisällä melkeinpä kokonaan. Toki en täysin, mutta aika moni on varmaan huomannut että en ole ihan vastaanottavimmillani kun kisa on käynnissä. Tämä liittyy suoritukseen keskittymiseen. Mutta hei, jos huomaat että jotain voisi parantaa niin tottakai kerro. Korvat toimivat kyllä, vaikka en suoraan vastaisikaan miltä ajatus kuulostaa. Saattaisit ehkä yllättyä kuinka paljon niistä on edelleen apua. Vaikka olisit kuinka hyvä lajissasi, on ulkoinen palaute sellaista minkä voi kääntää hyödyksi. Joitain asioita ei vain itse huomaa.

Harjoituksissa myös - teen suurimmman osan asioista itsekseni. Tämä on enemmänkin käytännön syistä johtuva asia. Kiireiset aikuiset kun eivät saa sovitettua aikataulujaan aina yhteen. Tai ehkä suurempi syy on oman harjoittelun optiminti ja säätäminen juuri omanlaiseksi. Jos yhteisharjoituksissa ollaan, niin niissä harvoin enää tehdään yhteisiä harjoitteita. Ehkä vielä joskus? Heittoleirejä joissa valmentajat avustavat tietyissä kokonaisuuksissa per leiri? DISCLAIMER: SuMo ry pyrkii juuri tuohon viimeiseen. Yhteisleirejä kaikenlaisen osaamistason moukarinheittäjille on ansiokkaasti jo parin vuoden ajan järjestetty ja taas on tiedossa niitä 2024-2025 harjoituskaudellekin. Odotan niiltä vastaavaa, ettei pelkästään omia teknisiä harjoitteita suoriteta vaan uusiakin näkökulmia saa tietoonsa.

--- xxx ---

Olitko oikeassa olenko vaikkapa porukan vitsailija vai erakko? Vai enkö avannut miten itse lähestyn asiaa? Yksin se työ tehdään mutta ilman yhteistyötä eivät asiat etene ollenkaan niin helposti. Viimeiset kolme kisaa moukariennätykset tehneenä jokaisessa, en voi muuta kuin kiittää kaikkia jotka ovat olleet matkalla mukana. Työtä jatketaan... treeneissä.

Nähdään kentällä!