Hammered - 50 after 50

The Three-Body Problem - nyt se alkoi. Countdown has ended. (pun intended) Mutta miksi juttua tässä blogissa? Kirjailija Liu Cixin:n (käännetyin sanoin): "Anything sufficiently weird must be fishy." (Kuvan lähde: By Book review website, Fair use, https://en.wikipedia.org/w/index.php?curid=61695139 ) Vaikka kirjasarjan "Remembrance of Earth Past" ensimmäinen osa "The Three-Body Problem" ei suoranaisesti heittämisestä kerrokaan, voi siitä silti kirjoittaa blogikirjoituksen moukariteemaan löyhästi kytkettynä. Tai ainakin minä voin, jos avoimesti katsotaan. Avoimesti on avainsana - sillä kirjasarja - erityisesti osat 2 ja 3 (The Dark Forest, Death's End) räjäyttivät oman tajuntani kun muutama vuosi sitten ne luin läpi pikavauhtia - ja on hyvä olla avoin ja tutkiva mieleltään jotta tekstistä nauttii. Me, like! Toivon että Netflix-sarja onnistuu saavuttamaan edes pienen osan mihin kirjat pystyivät. Vanhana fyysikkona varsinkin miellytti riittävän haast...

I wish all the best for "my enemies" competing in Torun. I know you will likely not read the blog, but anyways... and Google translate works quite well nowadays. It is fun how the competition can push you to be better. I've decided to opt out and not compete in Torun this year, to focus on training. I see hammer throwing like the song from Faith No More, an event with a type of controlled chaos unleashed in right places. It is also just about to burst in the best of throws but still moving onwards! It is all about balance. Overcontrol and lose length. Push too much and lose length. But likely, you know your stuff and already know this... --- xxx --- Suomalaisille kanssa onnea matkaan, nopeita ja vahvoja suorituksia! Omista tutuista ainakin Vesa, Timo, Tiina, Satu ja Olli ovat tänään aloittaneet EM-hallit (Puolan Torunissa). Vesalla ainakin tänään meni hienosti, ja Ollikin venytti mittaa per**leen pitkälle (pun intended!) uuteen moukariennätykseensä. Itse nautiskelen ...

Tammikuun ja Helmikuun treenikausi on takana. Volyymiä on tullut tehtyä, ja intensiteetti heitoissa polven tilanteen parantuessa on kasvanut. Kumpi sinä olet, Volyymi-Ville vai Intensiteetti-Iina ? Olen varsin tyytyväinen volyymien suhteen, mutta intensiteettiä joutuu mielestäni liikaa kontrolloimaan. Tämä on osin kyllä johtanut ihan positiiviseen vaikutukseenkin jossa tekniikkaa kehittäviä harjoituksia on tullut tehtyä enemmän kuin suunnittelin. Toisaalta kirjoittamaton sääntö lienee että vauhdin kiihtyessä (kohti kisaheiton omaisia vauhteja), niin tekniikka väkisin muuttuu kun mm. fyysiset heikkoudet tulevat esiin. Eli korkeaintensiteettisiä heittojakin pitäisi muistaa tehdä, vaikka kuinka olisi puntin jäykistämä. Korkealentoisesta aasinsillasta voin todeta että en todellakaan ole puntin jäykistämä, vaan päinvastoin. Blokkiperiodisaatio alkaa näyttämään tehokkuutensa. Siitä lisää alla kuukausittaisissa analyyseissä. Lisää erilaisista intensiteeteistä tai käsitteen ymmärtämisestä ...