Hammered - 50 after 50

Kappas vaan, neljä viikkoa omien EM-kisojen finaaliin. Joo-o. Täällä mietitään mitä polven kanssa uskaltaa tehdä ja tuleeko Italian reissusta kosteampi kuin oli tarkoituskaan. Sinänsä ei sekään niin älyttömän paha vaihtoehto ole, siis jos ei muuta voi. Parempi kuin Puola, heh... Pitäisikö ottaa rennosti, vai alkaa riskeeraamaan? No varmaa on ainoastaan se että kauden loppua on tarkoitus venyttää. Lokakuun puolessavälissä on vielä kisoja mm. Inkeroisissa ja Espoonlahden huippuringissä. Tänään kokeilin 18 päivän jälkeen heittokenkiä jalkoihin pitkästä aikaa. Toki joku RRuRRheilija Lahen suunnasta voisi tähän naurahtaa että onpa lyhyt aika poissa ringistä, mutta saa tuhahtaa jos haluaa. Vituttaa se silti. Ei tämä kolmiviikkoinen vika kunnon treenikausi mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Päivän "kunniaksi" sentään riipaisin 28 heiton terävät vauhdittomat. Ei sattunut polveen. Paljoa, siis. --- xxx --- Jännää kuinka moni asia muuttuu vaikeammaksi, ainakin siis terävästi teht

Elämä on täynnä yllätyksiä. Maanantaina kuului heitossa polven takaa napsahdus - ei sentään sellainen akillesjänteen katkeamisen pamahdus mutta selkeä - ja siihen loppui sen päivän treeni. Plan C alkoi siitä ringistä konkaten. Ajattelin että hei kirjataan mitä sen jälkeen sitten tapahtuikaan ja miten polvikuluma-vammaisen matka siitä jatkui tähän pisteeseen asti... Kyllä, lapsena en paljon muuta nirsona suostunut syömään kuin Kellogg'sin "Rice Krispies" - muroja (ja ehkä faijan rapeaksi paistamaa pekonia). Itseen kohdistuva vitsailu (sarkasmi?) sallitaan ja pitääkin eli ei saa masentua tällaisista vastoinkäymisistä vaan kääntää ne jotenkin hyödyksi. --- xxx --- DAY 1 - "D-Day" - Maanantai 07.08. Upea ilma treeneissä, paita pois-tyyppinen keli. Aurinko paistoi, fiilikset korkealla myös edellispäivän rippijuhlista kotona jotka olivat erinomaisen onnistuneet. Moukaribloggariguru Fredrik Fröberg ( https://moukarifroberg.blogspot.com/ ) oli kanssa eksynyt lomall